Leevi Nikkarisen vintille jättämä päiväkirja on ollut ihan jännittävää luettavaa. Soittelin pari päivää sitten vuokranantajalleni roskalaatikoista ja hän sanoi järjestävänsä asian. Kysyin sitten samalla, muistaako hän, kuka oli tämä mystinen Leevi Nikkarinen. Hän oli kuulemma kaljaa kittaava nuori mies, joka ei koskaan leikannut partaansa tai kammannut tukkaansa. Sitten hän vain hävisi, eikä maksanut edes vuokraansa. Jos löydän Leevin tavaroista mitään arvokasta, niin se pitää antaa sitten vuokranantajalle.
En ole aikaisemmin pohtinut, onko maailmankaikkeus syntymäisillään vai kuolemaisillaan. Keksin vastauksen siihen lueskellessani Leevin päiväkirjaa. En tiedä kuka omistaa oikeudet teksteihin, mutta tuskinpa ketään haittaa, jos laitan tähän parhaita paloja.
”Kehon treenaaminen sopivaan kuntoon on edennyt hitaasti mutta varmasti sillä ennen matkalle lähtöä minun on pidettävä huolta siitä että olen henkisesti ja fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa vaikkakin meditoimisesta on tullut vaikeaa sillä en pysty rauhoittumaan joten olen sen sijaan juonut olutta.”
”La persistència de la memòria valmistuu nopeammin kuin ajattelin mutta tajusin vasta äsken että se on liian pieni jotta sitä voisi oikeasti hyödyntää ellen sitten kehitä itsestäni samalla tavulla valuvaa lötköilijää.”
”La persistència de la memòria valmistuu nopeammin kuin ajattelin mutta tajusin vasta äsken että se on liian pieni jotta sitä voisi oikeasti hyödyntää ellen sitten kehitä itsestäni samalla tavulla valuvaa lötköilijää.”
En varmaan voi laittaa tekijänoikeuslakien takia lisää lainauksia. Toivon, että näistä saa kuitenkin rakennettua edes jonkinlaisen kuvan Leevin ajatusmaailmasta. En tiedä itsestäni, mutta hänen maailmankaikkeutensa ei tainnut välittää kellonajoista.
